Runo

Esittely

Olen 41-vuotias ikuinen opiskelija. Parhaillaan suoritan toista yliopistotutkintoani. Kuulun siihen ikäluokkaan, joka valmistui 1990-luvun laman päättymisen aikoihin. Vakituista työtä minulla ei ole koskaan ollut. Määräaikaisten työsuhteiden välissä olen ollut milloin äitiyslomalla, milloin hoitovapaalla, milloin työttömänä. Tällä hetkellä työskentelen toimittajana.

15-vuotiaana haaveilin, että minusta tulee kirjailija. Haaveita siivitti osaltaan se, että vuonna 1984 Otava julkaisi Anna-Leena Härkösen esikoisromaanin ja naapurissa asuneen pikkuserkkuni novellikokoelman. Itse en julkaissut esikoiskirjaani vähän alle kaksikymppisenä kuten Härkönen enkä vähän yli kaksikymppisenä kuten pikkuserkkuni. Vähitellen unelmat kirjailijuudesta karisivat, enkä lukion jälkeen kirjoittanut vuosiin mitään.

Minulla on aina ollut tarve ilmaista itseäni tavalla tai toisella. Aika ajoin nautin kirjoittamisesta, mutta usein masennun huomatessani, että kyvyt eivät riitä mielessä kytevien ideoiden työstämiseen. Vuosien kuluessa olen jollain lailla oppinut hyväksymään keskinkertaisuuteni ja sen, että en ehkä koskaan pokkaa Finlandia-palkintoa.

Runo kanalan hajusta ja neekerinaisen koruista syntyi vuosia sitten. Miellän itseni pikemminkin proosan kuin runojen kirjoittajaksi, mutta jostain syystä päädyin pistämään esille Rihmastoon tuon lähinnä runoksi luokittelemani tekstifragmentin.

Tilda

Tildan runo Illalla kiinnitti huomioni Pöytälaatikon lyriikkaosastolla. Runon aistivoimaisuus vetosi minuun, samoin se, että teksti välittömästi sai ajatukset ja mielikuvat heräämään. Myös muut rihmastolaiset olivat innostuneet tekstistä, siitä oli annettu palautetta ja keskusteltu.

Ryhdyimme editoimaan tekstiä aluksi rytmin kautta. Alkuperäisen runon rytmi oli hieman hakkaava, ja tästä kävimme Tildan kanssa keskustelua. Pohdimme myös verbien tarvetta ja verbivalintoja. Tilda on taitava kirjoittaja, joka osaa ottaa palautetta vastaan ja muokata tekstiään. Hän kuunteli muokkausehdotuksiani ja yhdisteli niitä omiin ideoihinsa. Kokeiluiden kautta runosta muotoutui uusi, mutta se ei ole menettänyt alkuperäistä luonnettaan tai tunnistettavuuttaan. Runo tarjoaa jotain kaikille aisteille, ja sen riveihin kätkeytyy myös yhteiskunnallista kritiikkiä.

Päivi Haanpää