|
Pia Ronkainen
Oulu
Silmäni ovat Luleåssa
olen toivonut häviämistä
rantakatu isoilla kirjaimilla
aurinko roikkuu rentona kaupungin yllä
olen pohtinut minne sijoittaisin
ihmiset kuin ei täällä
minulla ei ole yhtään kruunua
olen juossut välkkyviin rappukäytäviin
tule sisään kaupunki
leiriydy häpykarvoihin
lentokentän liepeillä alan tahtoa
olla se joka kulkee kaikista ovista
mutta en osaa
laittaa hellaa nauramaan
tuuli jättää viestin vastaajaan:
pidä katseesi tiessä
ei ei ei
rovio se pitää olla.
ROVIO SE PITÄÄ OLLA.
Nyt linnut juovat lähtökahvit
karhu pukee päällensä pyjaman
silmät vierivät kivien väliin
ompelen kalalangalla huuleni yhteen
laulavat tyhjät puut:
lokakuu
lokakuu
astuu marraskuun
¤
Harakka on vankina pihlajan oksistossa
kerään punaiset marjatertut
taitan oksat seppeleeksi
laitan pihlajakruunun päähäni ja lähden
maksan junalipun Turkuun
menen laivalla Ruotsiin
ostan Tukholman torilta moottorisahan
palatessa heitän kruunun mereen
kotona keitän pihlajanmarjakeittoa
piirrän harakan puun laivan
käynnistän moottorisahan
vapautan linnun joka
venyttelee siipiään ja huomauttaa
puhelin soi
miksi kultakivi ei kimaltele
kysyy poika Varjakasta
ja pyytää minua ottamaan yhteyttä joulupukkiin
tahtoo vielä tietää mitä sanoisin jos
pojat toisivat sisään hiekkaa
hiekkaranta eteisessä
kakkuja keittiön pöydällä
joulupukki joka vastaa kirjeeseen:
Hyvä poika Varjakasta!
Kultakivesi eivät kimaltele
koska niiden kimallus tulee pinnan alta.
Ne ovat onnenkiviä.
Pidä niistä hyvää huolta - ja niin
kyllä, voit piilottaa kivet Muumipapan hattuun
varkaiden varalta.
Parhain terveisin Joulupukki
¤
bussin ikkuna kerää sadepisaroita
tutkii niiden koostumusta
lajittelee hoota kakkosta ja oota
kenkieni alla on lätäkkö
pisaroiden takana vaihtuu maisema
menen minne yhdellä bussilla pääsee
siimahännät ryhtyvät kilpajuoksuun
(ulkona pysäkillä mies hakkaa vasaralla sormiaan)
ampiainen on päässyt sisään
se yrittää kaivaa tunnelin ikkunan läpi
minä sulan lasiin kiinni
olen vesieläin
kasvatan suomut ja vieressä istuja kääntyy
minusta pois
ampiainen kuiskaa
ei se mitään
miten niin ei mitään?
¤
Punaisen talon ikkuna on peitetty
valkoisella sinisellä silkkipaperilla
pipopäiset muurahaiset kulkevat ryhmässä
jakaantuvat risteyksestä kaikkiin ilmansuuntiin
muurahaisilla on raskaat kuormat,
keveät hyppelehtivät askeleet
autot antavat niille tietä
puhun puhelimessa
pilvi on siellä
polun vierellä puu kasvaa ylösalaisin
juuret imevät vettä taivaasta
harakalla on kipsi jalassa
se etsii kaupan edestä roskia
suojatiellä kävelee edestakaisin mustiin pukeutunut mies
harppoo valkoisten raitojen yli
istun puussa
opettelen uutta hengitystekniikkaa
Haluaisin liftata pohjoiseen karttarulla kainalossa
keltainen muovipressu peittää maantien
kävelen Ojakylään
tie on kuollut meri
|
