|
Näin kirjoitan lastenkirjan
Aloitin lapsille kirjoittamisen, kun olin ensin kirjoittanut joukon näytelmiä aikuisille ja vaihtelunhalusta kiinnostuin lapsista & nuorista lukijakohderyhmänä. On eri juttu kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä juuri lukemaan oppineelle kuin edistyneemmälle lukijalle. Puhumattakaan kun kirjoittaa nuorelle tai aikuiselle.
Itseäni kiinnostaa eri-ikäinen lukija kohderyhmänä, silloin voin kirjoittaa helpommin erilaisilla kielellisillä ja juonellisilla tyyleillä. Haasteellisimmaksi koen juuri lukemaan oppineet lapset. Miten kirjoittaa lukemaan houkutteleva romaani, joka on puristettu pieneen kokoon? Ikäryhmä auttaa minua kirjailijana rajaamaan lasten- tai nuortenromaanin teemaa, aihetta, sanomaa, kieltä, juonellista kehittelyä, lukujen pituutta, henkilöhahmojen luonteita ja olentojen määrää, tapahtumapaikkaa ja ajallista kuljetusta.
Kun kirjoitan lastenkirjaa, ajattelen ensin tiettyä teemaa ja seuraavaksi tiettyä ikäryhmää, jolle tarinan kohdennan. Missään nimessä tietoisuus kohderyhmästä ei vähennä luomistyötä, vaan kuten aiemmin sanoin – se inspiroi mielikuvittamiseen. Ikäryhmä synnyttää dramaturgista rajaustyötä, joka on minusta helpottavaa. Ehkä tällainen ajattelu on perua teatterista, sielläkin usein kirjoitin tietoisena näyttelijäryhmän koosta ja ikäjakaumasta.
Lapsi on lapsuudessaan utelias ja vastaanottavainen yksilö. Pieni ihminen ilahtuu, kun saa käyttää mielikuvitustaan ja oppii ajattelemaan omin ehdoin. Lastenkirjailijana pyrin vahvistamaan lapsen oikeutta saada ajatella lapsellisesti mahdollisimman pitkään. Kirjallisuus tarjoaa siihen turvallisen maailman.
Ensimmäiseen ikäryhmään kuuluvat puolivuotiaista kahteen ikävuoteen kuuluvat lapset. Lapset haluavat kosketella, tuntea, aistia monella tapaa kirjansa. He ovat juuri löytämässä itsensä ja maailmansa, joten uteliaisuus vie heitä tutkimaan hyvin konkreettisesti kirjojen maailmaa. Kirja käy usein suussa. Tähän ikäryhmään voi tarjota katselu– ja koskettelukirjoja, joista välittyy selkeitä aistimuksia. Äänet, hajut, värit, maut kiehtovat.
Kahdesta vuodesta viisivuotiaisiin vesseleihin kuuluvat lapset nauttivat suurista kuvakirjoista, joissa on johdonmukaisesti etenevä tarina. Kuvakirjaan voi kuulua liikkuvia tai irrotettavia osia, koska lapset nauttivat tutkia, miten jokin tarinallinen esine tai hahmo voidaan irrottaa tai kiinnittää uudella tavalla mukaan tarinaan. Tämän ikäryhmän lapset yleensä kykenevät seuraamaan yksinkertaisia pala palalta eteneviä tarinoita. Suosittua on etsiminen ja löytäminen, jahtaaminen ja kiinnisaaminen, hukkaaminen ja palauttaminen.
Seuraavassa ikäryhmässäni 5–vuotiaat ja 7–vuotiaat lapset kuuntelevat mielellään jo pitempiä tarinoita tai oppivat itse lukemaan. Kuvilla on yhä suuri merkitys tarinoissa, vaikka niitä onkin vähemmän kuin tekstiä. Sadut, seikkailut, humoristiset ja tunnelmalliset tarinat houkuttelevat lukemaan. Konkreettisten ongelmien ratkaisemiset kiinnostavat tätä ikäryhmää. Maailman reaalisuus ja maagisuus yhdistyy vaivattomasti lapsilukijan mielessä.
7–vuotiaista 9–vuotiaisiin koostuva energinen lapsiryhmä lukee romaanimuotoisia, pääjuoneen keskittyviä lastenkirjoja. Tässä iässä lapsi jaksaa keskittyä pitempiin, polveileviin tarinoihin ja osaa yhdistää johdonmukaisesti syyn ja seurauksen. Erilaiset tyylilajit kiinnostavat: lapsen arkisen maailman tapahtumat, seikkailulliset, jännittävät, humoristiset ja maagiset tarinat viehättävät.
Ahmimisikäiset lukijat kuuluvat ikäjakaumaan 9- ja 12–vuotiaat. He lukevat paljon ja innoissaan yksinkertaisia romaaneja, jotka sisältävät selkeän pääjuonen ja sille alisteisia sivujuonia. Lukeminen on heille helppoa. Samaan aikaan harrastusten määrä kasvaa, kotiympäristön ulkopuolella oleva lähimaailma tulee tutummaksi ja lapset sukeltavat mielikuvituksen maailmaan. Tulevaisuus kiinnostaa lapsia ensimmäisen kerran, he odottavat ristiriitaisin tuntein tulevia vuosia ja omaa kehitystään, muutoksiaan.
12–vuotiaat ja vanhemmat lukevat nuortenromaaneita, he ovat kiinnostuneita lukemaan niin realistisia kuvauksia nuortenmaailmasta kuin fantasiamaailmasta. Nuortenkirjoissa lukijaa kiinnostaa usein itseään vanhempien nuorten kokemukset, tavallaan nuori lukija haluaa etukäteen kurkata tulevaisuuteensa ja samaistua siihen, minkälaisia kokemuksia hänellä on edessä koti– ja koulumaailmassa. Fantasia antaa mahdollisuuksia käsitellä hurjia tunnemyräköitä sekä moraalista epäoikeudenmukaisuutta tai oikeudenmukaisuutta.
Entä millainen on lastenkirjan kirjoittamisen prosessi omalla kohdallani? Tässä on kuvaus lastenromaanini Luke ja hirmulisko kirjoittamisesta.
Aivomyrskypäivä
Aamulla kirjoitan muistivihkoon pitkän listan asioista, joista haluaisin kirjoittaa. Etsin listasta mahdollista aihetta.
Päivällä raapustan listan henkilöhahmoista, joita tarinassa voisi seikkailla. Hahmoja ja aiheita on aina liikaa, mutta en huolestu siitä.
Teen yhteenvedon listasta illalla: pyrin selvittämään itselleni mistä haluaisin kaikista eniten kirjoittaa. Uskon tekeväni unimaailmassa päätöksen.
Karttapäivä
Käyn listat läpi seuraavana aamuna. Mahdollisuuksia on niin paljon, että ainoa keino rajata tarinaa on miettiä henkilöhahmoja ja heidän maailmaansa.
Piirrän päivällä kartan tapahtumamaailmasta ja suunnittelen erilaisia reittejä, joissa päähenkilöt kohtaavat muita tarinan olentoja. Mietin minkälaisesta tarinasta on kysymys. Eläintarina? Vai lastenjuttu, jossa seikkailee ihmisiä? Maaginen taikatarina? Realistinen lastentarina?
Iltapäivällä kirjoitan hahmojen taustoja, mietin heidän motiivejaan ja maalejaan – mitä he kaikista eniten haluavat ja mitä pelkäävät? Huomaan, että hahmojen luonteenpiirteet lähestyvät sopivasti tarinan aihemaailmaa. Hahmot, jotka eivät sovi aiheeseen tai istu miljööseen, saavat jäädä muistivihkoon.
Hahmopäivä
Käyn aamulla jokaisen hahmon historian ja karakterisoinnin läpi ranskalaisin viivoin. Ennen nukkumaanmenoa näen hahmot mieleni näyttämöllä. Pohdin miltä hahmot Jukka Lemmetyn piirtäminä näyttävät valmiissa kirjassa. Näen unta tarinamaailmasta.
Konfliktipäivä
Kirjoitan lyhyesti muistiin mistä tarinassa on kysymys. Mietin vaihtoehtoja koko aamun, niitä syntyy melkein kymmenen ja mikään ei tunnu nousevan toisensa yläpuolelle. Lopulta annan periksi, menen rannalle koirien kanssa.
Päivällä käyn läpi henkilöhahmojen kuvaukset ja vertaan niitä kartan antamiin tarinareitteihin. Sopivatko ne keskenään? Säädän hahmoja ja tarinan päälinjaa. Mietin erityisesti tarinan päätöstä.
Iltapäivällä käyn kokonaisuuden kimppuun. Tiedän ketkä ovat päähenkilöitä ja sivuhenkilöitä. Alku ja loppu ovat muistissa. Päätän, mikä on tarinan konflikti, joka pakottaa hahmot vastaamaan toiminnalla. En pidä päätöksen tekemisestä, kiukuttaa, inhoan itseni pakottamista.
Raakaa kirjoittamista
Koska olen jo aiemmin kirjoittanut yhden Luke –kirjan, minun ei tarvitse suunnitella kieltä ja tarinallista tyyliä.
Aamupäivällä kirjoitan kolme ensimmäistä lukua, pidän tauon ja päätän mennä soutamaan. En ajattele sensuroiden mitään kirjoittamassani tekstissä, silti mieli koko ajan pyrkii pohtimaan ja epäilemään tekemiäni päätöksiä ja valintoja. Olo on epävarma. Se tuntuu hyvältä. Epävarmuus on aina ollut minulle hyvä olotila kirjailijana.
Päivällä kirjoitan lisää lukuja. Olen puhki. Olen kirjoittanut aivan liikaa. Ennen nukkumaanmenoa taistelen, etten kirjoittaisi lisää. Epäilen olenko valinnut sopivan aiheen tälle ikäryhmälle.
Alusta loppuun ja lopusta alkuun
Luen herättyäni alun luvut moneen kertaan. Aamiaisen jälkeen kirjoitan pari lukua lisää huomaten muuttavani jatkuvasti tekemääni suunnitelmaa. Koko kartta tuntuu turhalta, alan improvisoida.
Päivällä käyn läpi jokaisen kirjoittamani luvun alut ja lopetukset. Ovatko ne riittävän kiinnostavia, tarttuuko mieleni lukemaan eteenpäin? Aamupäivän tuntemukset muuttuvat kiukkuisiksi, alkaa tuttu epäily epäonnistumisen vaarasta.
Iltapäivällä lisään vauhtia seikkailuun, tarina kirjoittaa itse itseään ja samalla aistin tulevani pisteeseen, jossa en saa keksiä liikaa uutta informaatiota tai kirja ei pysy määrätyssä pituudessaan.
Ääneen lukua
On kulunut monta päivää. Nyt pysähdyn ja luen aamulla tekstin itselleni ääneen. Lentääkö tarina? Onko sanasto outo? Mikä on rytmi? Karkeimmat epäilyt merkitsen muistiin.
Iltapäivällä keskustelen syntyvästä kirjasta lähimmälle. Hän nauraa hahmoille ja tapahtumille. Innostun hänen ilostaan ja kirjoitan lisää lukuja. Teen tarinaa lukijalle, en itselleni, huomaan.
Illalla alkaa karkeiden kohtien uudelleen kirjoittaminen. Yhden lapsuksen korjaaminen muuttaa muitakin kohtia. Tajuan, että minulla ei ole enää monta lukua jäljellä selvittää tarinan konflikti. Valvon, kunnes järvi alkaa höyrytä ja tähdet kirkastua. Ei auta, kirjoitan kirjaa lisää. Aamuyön tunneilla raahustan aittaan nukkumaan. Toisen ihmisen unilämmin huokaus, ystävällinen moite naurattavat.
Valmis!
Aamulla yritän lukea alusta alkaen tarinaa, en pysty. Naurattaa. Kirjoitan uutta tekstiä. Samalla kuuntelen nopeatempoista musiikkia, seuraan valon vaihtumista järven pinnalla, välillä juoksen laiturille tarkistamaan veden lämpötilaa.
Päivällä haluan, että sauna lämmitetään. Liikutun hahmojen tunteille, tapahtumat näyttävät tapahtuman minulle. Pienin koirista kaipaa erityishuomiota, nostan Hamletin puutarhatuolille ja jatkan kirjoittamista. Oivallukset alkavat elää. Korjaan, muutan, lisään! Viimeisen luvun jätän kirjoittamatta.
Iltapäivällä kynttilöitä sytytetään kuistin kaiteelle. Kirjoitan hitaasti, en millään haluaisi päästä loppuun ja korjailen tekstiä alusta loppuun. Sitten huokaan, kirjoitan viimeisen lauseen. Huokaus. Printtauksen aika. Lopulta ojennan käsikirjoituksen lähimmälle luettavaksi, jään odottamaan rannalle kirkastuvien tähtien alle.
Harri István Mäki
Harri István Mäki on syntynyt 19. huhtikuuta 1968 Tampereella. Hän on sekä Suomen että Unkarin kansalainen. Mäki on opiskellut dramaturgiaa Tampereen yliopistossa. Hänen perheeseensä kuuluu tiibetinspanieli, chihuahua, jackrussellinterrieri, welshin poni ja pirteä marsuvaari.
Mäki asuu Juupajoella ja toimii Oriveden Opistossa sanataiteen opettajana. Hän harrastaa elokuvia, piirtämistä, lukemista, tietokonepelejä, kaukomaissa matkustamista ja ruuanlaittoa.
Kirjojen ja käsikirjoitusten kirjoittamisen lisäksi Harri István Mäki ohjaa näytelmiä eri teattereihin ja työskentelee opettajana eri kouluissa, yliopistossa ja opetusyhteisöissä.
Lähde:WSOY
Lisää kirjailijasta:
Nuorisokirjailijat
Wikipedia
Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita
|
