Antero Lammi
Pori



RUNOJA

MARRASAIKA

Yön havinaan kun käyn kulkemaan
unentuojat läpi vuoteen
säkeet säkeissään
kehrässä kehtomaiden huutaa, usvaan rukoilee
Tule mukaan marrasajan läpi
johda sen saattue minusta

Sinä joka kuljet kasteena lakeilla
ja kannat maan valoa
Sinä joka tunnet jäähyväisten maun
ja martaiden ajan loputtomasti
olet pettävin rakastettu
ja uneen vievä rahkasammaltie
sudenmarjoilla soinen kosteus
kalliolla nainen pimeään
hulmuavaa tulta huudossaan

***
HIRVAS

Suontyttö elämätär
tulee pitkin huhtikuun vesiä
tulee vesitaipaleita nahat lanteilla


Suontyttö kuolematar
lentää mustat riekot hiuksissa
Nevatyttö punaista tuohta
raivotaan yhtä lihaa
kaadetun hirvaan vatsassa

Suotyttö, mesiäinen, lummesopukka
saa minut ilveksenlihalle
Tulee pimeään polkuna
kirkuvan karhun päällä
syli mudasta verestä kuumana

Suontytär, metsätär, elokuusta raskas
vie kesän nousevia ojia pitkin pois
maan ikäisten puiden alle
veden ikäisen veden alle

***
LAPPI

Tarinoita on kirjoitettu Lapista satoja
kun kuolleena syntynyt tuuli
kantaa kylmää sanomaa
ruskaisten aavojen soista
kurjenmarjat kypsyy ja pakkanen alkaa

kirpein hampain purra uneksijaa

tai kodan maalattialla taljojen kosteassa
nuorikko lintujen äänin laulaa
ja lähellä sarvihamara kiertää
rumpua

kun avaa sylit joissa asuu pimeä
seinänahat sykkii
kirkuvat äänet eläimiä täys

Siksi välitän seudusta jota ei
erota saduistaan milloinkaan
pitää uneksia oma pohjoinen
Ja siksi ovat minun päiväni lyhyitä,
kahlaa hohtava neito hankien takaa
kantaa mukanaan
kairan hämärään

**
KOHTURYTMI

Minä tulen luoksesi on syy minussa
sinä revit kohtalot itseesi
kauniina keinuvana Beltanen unelmana
itsekkäänä kuin kuollut
juuri niin kuin minä

Vaellan sinua en tunne kantavani
mitään liikaa
olemme ansainneet talven toisissamme
unelmia ja painajaisia kuiden kierroissa

loitsut puhuvat suusi kielet
kielet kun olet yö ja käsket
kun kohturytmi hakkaa

**
KATUMUSHARJOITUS

Taimenet hiljenevät suvannoissaan
hopeaseppien leikki rannassa hiljenee
ja planeettojen pisarat
vaeltaa raukeina

Veneeni keularauta on rikkonut paljon
niin etten ole katsonut taakseni
olen pelännyt maailmojen erkanevan siellä
ja lupausten otteen irronneen

Anna minulle kartta tyyneen veteen
ja voima pyyhkiä peililtä kasvot
Anna rukoukseen lohduntuntu
tai unissa oikeaan käteen soihtu

En kulje päivien liike mukanani
eikä ikonit seuraa maalaajaa
Lupaus ja ajatus siitä
paljonko olen kirjonut
ja paljonko rikkonut

***