Jari Laasanen
Pori/Jyväskylä

Aamu

heräämisen hetkellä
ikkunan korkeudella
se työnsi käsiään ympärilleni
En saattanut hymyillä
vaikka tunsin läheisyyden
pohjoisesta
se on vielä röyhkeä
lumen tullen se kuin häpeillen
kiertää huoneessa
puoliympyrän
sormissaan kapeaa valoa

**

Aave

yön selkään nousee koiran haukku,
se löytää toiset korvat ja suun
pian välkkyy valkeat hampaat ja
järven yli kantaa vastaus
harjun yllä syksy roikkuu kuin märkä suudelma
raskaat lehdet tekee polun
räystäällä varis nukkuu linnun unta,
raakkuu uniaan, omiaan raakkuu
ja putoaa.

harjulla istutan rukouksen ajatukseen sinusta
jotta käsi aamulla sinun ympärilläsi olisi minun
siellä sulaudun hiljaisuuteesi kuin varjo
silmissäni virvatulten hehku

Yön selkään nousee koiran haukku
jossain puhuu kivi ikkunaan
pian välkkyy siniset lyhdyt
laulaa kehtolauluaan
oven kaiku käytävässä kuin hiljainen piste
kun yö kutsuu lapsiaan.
Savu leijuu valkeassa huoneessa, löytää katonrajasta vaatteen
ja katoaa.

Ikkunan takaa kuiskaa talvi ja koira haukkuu
ja järven yli vastaus.

**

Eskilstuna

Näin sinut patsaassa
Kylvit räntäsateessa ylväänä kuin Venus
Olin kai kaukana jo lähtiessä,
siksi sitä kirjoittaa, itseään lähemmäksi.
Ja aamussa oli kevät,
oli joki, sorsat
ja sinä kiveenhakattuna
enkä vielä kääntänyt selkääni

**

Honkien Salissa

Honkien salissa
pistän makuulle
pistän tämän ruumiini
sammal sammaleeltav tähti tähdeltä syttyy
valoja ylempien pimeydessä
miljoona linnunmunaa
ja talvi jo tuulessa kuiskien lupaa:
"jos jäät, jos jäät tulee punarinta,
tulee kevään laulu tulee..."
Honkien salissa
karheat pylväät
huudan kirjeperhon,
kyyhkyjumalan lasken korkeuteen:
"ole, tule, teoiksi unelmat, anna olla
minun nimeni kättesi liikkeissä."

Honkien salissa
herään ketun juoksuun
pää täynnä mustia kukkia.
Olet hetki hetkeltä lähempänäv pohjoisessa.