Juho Nieminen
Espoo

”Olen 29-vuotias espoolainen suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelija. Harrastan
ruoanlaittoa ja hyviä viinejä. Runoilijana tunnen kutsumusta sekä moderniin lyriikkaan
että nakkikioskien sananparteen. Olen ollut mukana useissa kirjoittajaryhmissä ja
Orivedelläkin olen piipahtanut kesäkurssilla. Runoja syntyy tasaisella tahdolla, ja
viimeiset neljä vuotta olen myös kirjoittanut romaania.”

Sähköposti: jsnieminen@yahoo.co.uk






Elämänpyristely


Sähköjohdot pilkottavat pistorasioista kuin nenäkarvat. Kattolamppu
saa epileptisen kohtauksen. Hän sanoi minulle kerran,
että ihminen voi tietää olevansa hullu
ja siitä huolimatta
olla hullu.

Huoneessa on myös sänky. Vesi juoksee hanasta kylmänä
tai lämpimänä, en vielä selvittänyt sen logiikkaa.
En ole varma puhuiko hän enemmän minusta
vai itsestään.

Ajattelin silloin enemmän jotain toista kuin häntä. Tarvitsin häntä
ajatellakseni. Lähtisin ulos, mutta taivaasta roikkuu
valkeita juuria. Ne ulottuvat maahan

mutta tähän aikaan vuodesta ovat
liian hentoja kiivetä. Kuu

vihertää kuin peruna. Pinnalla hentoa nukkaa.





Talojen kanjoni


Raitiovaunun alla sirkkelit leikkaavat raidetta.
Jalkakäytävän kielekkeellä lapset leikkivät hippaa,
tuuppivat toisiaan rekkojen vyöryessä ohitse.

Ilmeetön vaeltaa rakennusten reunaa,
ovelta ovelle, katse maassa tai näyteikkunoissa.
Reunakivi on kämmenen korkuinen jyrkänne
ja horjahduksen päässä
lätäkkö tai pään menettäminen.

Talojen kanjonissa pauhaa metallinen koski.
Liikennevalon väsymätön silmä
punertaa valvomisesta.





Tuliaiset Saksanmaalta


Kannan putkikassissa
Immanuel Kantin rippeitä, lannoitetta

päärynäpuille. Muumio on ihanan kevyt kantaa, superegoni alta
tirsuu hedelmälihaa. Tullin täti huomaa naamani ilot

ja vaatii läpivalaista laukkuni. Vetoan hänen
äidintuntoonsa, paljastan teinihimoni, teemme kaupat
muutamasta turkinpippurista.





Liite valitusoikeudesta


Rappusissa kaatuminen jatkuu.
Levitä siivet
ja anna sulkien
repeytyä portaiden hampaisiin. Haluathan suojella
kypärän peittämää päätäsi
ja keskivartaloa, jossa säilytät kehosi lämmön.

En olisi tahtonut puhua koko asiasta mutta annoit
siihen taas aihetta.
Julkisten rakennusten portaat ovat pitkiä ja nälkäisiä.
Jopa pienten kuntien kouluilla sekä kirjastoilla

on mekaaniset hampaat
jotka poimivat kyytiin lukihäiriöiset ja
maahanmuuttajat.





Hämeentiellä turistit kohottavat kameransa


Autot seisovat rinnakkain
liikennevaloissa, odottavat käskyä
kuin teloituskomppania.

Polkupyörä taluttaa
jalankulkijaa, kulkijan silmät sidottu
perillepääsyn ajatukseen.
Suojatien valkoisilla kaltereilla
pyörän sarvet vikuroivat.





Hieno nainen


Hieno nainen nostaa kulmakarvoja tavallista paremmassa räkälässä. Kulmakarvat kohoava, leijuvat
katon rajassa. Tarjoilija pyydystää karanneita ilmeitä kuin perhosia lasipurkkiin. Asiakkaat yrittävät
tunnistaa omansa, vertailevat kasvoja peilin edessä, ja sillä aikaa hieno nainen tyhjentää heidän
tuoppinsa.





Helsinki


Myönnä pois. Tunnet tuhansia ihmisiä,
jotka eivät tiedä sinun olemassaolostasi mitään.
Ei se mitään. Pienuuden tunne
on ohimenevä ja liian mieto muuttaakseen mitään.
Seuraavana päivänä, kun kertomisen into on voimakkain, voit
kehua jollekin tavanneesi Hänet, jotta kumpikin
tietäisitte Hänestä enemmän.





Lippajärvi


Loppukesästä vesi
on syvän vihreää.

Puut kurottautuvat partaan ylitse

kun metsän tuuhea väkijoukko
työntää niitä rannan kaidetta vasten.