Jussi Kolehmainen
Ylöjärvi

KAARI

En minä tänne pyytänyt päästä
en kysynyt lippua oravanpyörän
mutta siltikään ei ne minua säästä
vaan tahtovat minusta tehdä nöyrän.

Minä maitoa tahdoin ja hunajaa
ja ravintoa sieluuni tahdoin salaa
ne antoivat minulle hypermediaa
ja pullosta tarjottiin Coca-Colaa.

Minä lastuja tahdoin laudasta vuolla
tahdoin karjaani rauhassa paimentaa
ne sanoi, et silloin on parempi kuolla
ja ne ehdotti deskriptiivista geometriaa.

Tahdoin kiveä, puuta ja aaltoja aivan
tahdoin kulkea metsän laitamia
ne näyttivät minulle risteilylaivan
ja maiseman joka on teräsbetonia.

Ne kantoivat vastuun ja antoivat aseen
ja kun se vääpeli karjui ”vaseen vaseen”
ei oikeaa siellä kai ollutkaan
valhetta valhetta valhetta vaan.

Vaan siltikin mentiin, mentiin lävitse taivaan
ja uskottiin korkeempaan kemiaan
oli tavoite päästä valkeaan laivaan
mutta jäätiinkiin rannalle ruikuttamaan.

En sielläkään olisi tahtonut olla
vaan ei mahdollisuutta valintaan
oli sormensa pelissä kohtalolla
ja se ei suunnannut parempaan.

Tänään on toisin, sen tajuan nyt
ja vahinko että nyt tajuan vasta
on haaveeni, että kun pois olen mennyt
niin en lakkaisi olemasta.