Runoja

Mikko Tuovinen

YÖAIKAAN

Yöaikaan
paremmin kuin päivällä
tunnen kuinka aika valuu
pimeämmillä poluilla.

Nurkassa joku kyhjöttää
en saa hänestä selvää
kysyn nimeään,
vastausta en saa.

Katselen tarkemmin,
nyt yöaikaan,
ja pelästyn sitä,
mitä en ikinä säikkyisi päivällä.

Käännän katseeni pois,
haluan nähdä tähdet
ennen kuin lähin niistä nousee.

IKKUNAN ALLA

Aamulla: kadulla on ihmisiä,
päivällä: kadulla on koiria,
illalla: kadulla on kissoja,
yöllä: kadulla on harvoja.

Pystyisin laskemaan heidät,
yksitellen luettelemaan,
nimeämään,
tuntemaan.

Oi, auringon noustua
luon katseeni kaukaisuuteen;
ikkunani alla on
liikaa väkeä.

HILJAINEN YÖ

Iknupuak uukkun.
Tallis no uttejlus.
Tesimhi naassiedok.
Assahuar aj aajlih.

Täällä lepakotkin nukkuvat selällään.

SAARNA

Kirvelee
kun sanot
niin.

Sattuu
kun huudat
noin.

Syntinen,
syyllinen,
kyvytön,
kehno.

Vanha
ja sorrettu
olen.

Ja minulle
noin huudat.