Oiva Pennanen, Kempele



Oiva Pennanen on 62-vuotias eläkeläinen. Hän on harrastanut kirjoittamista kolmisen vuotta. Oiva Pennanen on julkaissut paljon internetin eri foorumeilla, joitakin
novelleja on julkaistu myös lehdissä. Kalevalamittaisen runon harrastus alkoi Pennasella
viime syksynä, ja Kalevalaisen Runokielen Seura ry onkin julkaissut yli seitsemänkymmentä hänen runoaan. Runot löytyvät osoitteesta www.karuse.info, " rahvahan runoja", oiva pennanen, "lastenosasto".


KOHTAAMINEN



Oli miekkonen menossa
kylätietä tarpomassa,
pyrki suurempiin kylihin
mahtavampihin menoihin.
Vastaan saapui häntä tyttö
tyttö kaunis ja sorea,
aivan ainutlaatuinenkin.
Katsoi kerran ,katsoi toisen
katsoi kohta kolmannenkin,
sitten mies sanoiksi virkkoi:
-Kaunis oot sinä tipusein, kaunis oot ja niin sorea,
lähe siitä mun mukahan!

Katsoi tyttö tuo tylysti:
-enpä lähde rinnallasi,
enpä lähde, enpä tulle
mukaan miehen muukalaisen
viereen ventovierahisen.
On mulla tuttavat tutummat
miehet paljon mahtavammat
naijat paljonkin paremmat
panomiehet potrakammat.

Kovin oot sinä solakka
aivan laiha lappalainen
laiha kuin läpi näkyisit
ilman ruokaa reissuaisit
jospa oisitkin tutumpi
tunnetumpi, tuttavampi
sinut veisin ruuan luokse,
ruuan ääreen ja rutosti
saisit syyä saisit juua
saisit naija nasauttaakkin.

Mutta en tohi tavata
kiinni ottaa kulkuria
tuntematonta tarita
vierahaksi ventoo viedä.
Niin on ankara isäni
äiti paljon äksympikin
sulhaset on katsoituina
naimakumppalit kosittu.

Mutta kun sua katastan
tutkistelen tunnustelen
jokapuolta kurkistelen.
Sorea oot sortiltasi
komea kuin hirviuros
taikka metso soitimella.
Josko sittenkin tulisin
lähtisin sun matkahasi
kerallasi kulkemahan
maailmata matkaamahan.
Mitä kuuluu se isälle
Äidille ei ensinkänä
eloni miten elelen
oman tieni tallustelen.


KOSINTA

Arto, poikamies pahanen,
hoikkapoika Suomen maasta.
Yksin meinas harrastella,
vainioitaan viljeskellä.
Koitti pärjätä akatta ,
poikamiesnä porskutella.
Niilo-naapuri napakka,
juttumies niin julmetuinen,
naisten tuntija tukeva,
hamekansan hallitsija.
Tuli tuttavan tupahan,
pani piipun leuoillensa..

Itse tuon sanoiksi virkki:

-Tuli mielehen minulla,
aatos aivan arvaamaton,
miete mielestäs mahoton?
asia aivan tavaton.
Sinut yljäksi yhytän,
kohta saatan sulhaseksi,
akanmieheksi avustan,
vakaan vaimon valtiaaksi.

Jo on tievossa minulla
nimekkäällä naittajalla,
nainen nätti ja napakka
liinatukka likkalapsi,
talontyttö niin tukeva
hyvä lapsen synnyttäjä,
seksikumppali suloinen,
rajunlainen lemmentuoja.

Niilo-naittaja napakka,
tuli tyttösen tupahan,
johan tuon sanoiksi virkki:

-Kysyn sulta neito nuori,
joko on sulhanen katottu,
joko ylkä saalistettu?
Elon kumppali etitty,
isä lasten huoliteltu?
Mulla tievossa mukava,
sulhaseksikin sopiva,
miekkonen niin miellyttävä,
akan puutteessa oleva.

Neito tuo sanoiksi virkki:

-Eipä sulhasta minulla,
typerällä tyttärellä,
yksin viikot mä vikisen,
yksin istun iltojani.

Onkos ehdokas komea?

-Onhan poika tuo komea,
komeampi korven kuusta,
taikka mäntyä mäellä,
ikihonkaa hongikossa.

-Onkos laiska vai vireä?

-Onhan veikkonen vireä,
villivarsaa virkeämpi,
pääskyäkin sutjakampi,
taikka kotkaa syöksyväistä.

-Metsää lienee ja ketoja?

-Onhan tuota metsämaata,
peltomaatakin peräti,
yli yltää suuren kunnan,
pitäjää pari peräti.

-No,onkos poijalla varoja?

-Rahaa kyllä on rajusti,
pennejäkin penteleesti,
pankin holvit on pakattu,
pantu täyteen kaikki suulit .

-Mitenkäs konekalusto?

-Yks on Valmetti vajassa,
Deutsi töissä taajamassa,
toinen kaupungin torilla,
kolmas peltoraiviolla.

-Onkos autoa pojalla?

-Onhan autoja pojalla,
ajokkeja aikalailla.
Loistomersu on laossa,
toinen kampe kartanolla,
kolmas käymässä kylillä.

-Onkos vehkeellä kokoa?
-Onhan vehkeellä kokoa,
paksuutta on paljonlaisen,
pituuttaki on pirusti,
kovuuttakin mahtavasti.

-Johan tuo mulle on sopiva,
ihan on kuin mulle tehty,
mulle varsinkin varattu,
tyttöselle tyrkytetty.