Saara Kahra
Tampere


"Olen tamperelaistunut espoolainen ja seuraavaksi aion helsinkiläistyä. Muina puhteinani viimeistelen yhteiskuntatieteellisiä opintojani sekä parannan ensisijaisesti omaa maailmaani - toisinaan myös tätä yhteistämme."




Sinä rakennat minut toivosta

oikeista sopivista synonyymeistä
silmäntihruisista aamuista

alati alati
alusta alkuun.



               ¤



Monesti olen luopunut, jättänyt
jättänyt sydämeeni
kääntänyt ympäri
kiertänyt kulmista kuin lasten paperikulmion.
Reunoista aukeaa uusi kuva ja vanha
                       kiertyy sisään.

Koti on paikka jonne palaa, aikomuksissaan
tarinansa varrella
                      säkeistö, säkeistö
jolle olet antanut periksi

                      kaiuksi koppaasi valinnut.



               ¤



Ajalta lähtee jatkumo ja yhtäkkiä
ymmärrän vain lasin kädessäni.

Ulkona ei ole enää mitään minua varten
enkä minä ole mitään varten.
Ei siksi ettei kukaan minua haluaisi
etten minä mitään enää haluaisi
mutta narut purkautuvat ja kaikki
mihin olen itseni sitonut
on noussut ilmaan.

Ihmiset polttavat tupakkaa ja käyvät illan jälkeen pizzalla
kuten eilen, ja minulla
ei ole heille – ei mistään syystä – mitään sanottavaa
kevyesti yhdentekevää
sen on oltava

kun kaupunki katoaa alta
ja siniset kadut ovat hopeisia viiltoja täynnä.



               ¤



KUPLA


Katkesin palaksi viivaan
kuplaksi shampanjaan lasissa
                      jonka puhaltaja
viritteli ansaa poskistaan

”Polski pois pieni pisara!
Olet kaltaistesi ympäröimä
sisälläsi kuplii.
Yritä erottaa itsesi!”

Muista että lasi leikkaa ilmaa
                      ja taittaa valoa
että sama valo menee myös lävitsesi
ja lämpö sulattaa sinut uuteen muotoon.

Kurtistelen kuplikkaita kulmiani ja kyselen
                      ”Mistä pisara tietää
heijastuuko se lasista vai heijastaako se lasia?”