Tuukka Terho
Espoo


”Olen kohta 24-vuotias espoolainen runoilija. Olen käynyt Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjan 2006–2008. Runollisia esikuvia minulla on monia, sekä kirjallisuuden että populaarimusiikin puolelta. Niihin voi tutustua osoitteessa http://nostanlasia.blogspot.com. Lisäksi pidän runoblogia Esa Mäkijärven ja Karri Kokon kanssa osoitteessa http://uusiblast.blogspot.com.”

Sähköposti: tuukka.terho(@)pp1.inet.fi





Kaikki mikä on hukkaan heitettyä se nurkkakin jossa kerran kaikuja
salamoita jotka sylkevät tämän viivan joka kerran oli ilta vahvinta viivaa

nyt
lähden kahdeksi määrittelemättömäksi pois tästä rytmistä;
mikä on tyhjyys, sieltäkö matkustan sinun luotasi sinun luoksesi,
sieltäkö heitän kiven jota kukaan muu ei näe

tämän kaiken kirjoitan kun en tunne mitään mitä ei ole vielä sanottu
ja onko se vaarallista jos mikään ei enää
pese kätesi vanha ystävä pese taivaasi kasvot



*



Yön hetket tiivistyvät tanssiksi, jota kukaan ei osaa edes tapailla
nämä nokkoset vain liioittelevat liikkeissään, pyydystävät piireissään

yön hetket kulkevat siinä järjestyksessä, että muukalaiset surustavat taivaantapetin
ja runoltajat pujottelevat pöytämutkilla

ne todelliset vaatimukset joita kadun kaipaus äänettömänä luettelee

kädet sylikkäin

niistää



*



Vettä satoi sisään yöt päivät, valvoimme siinä samassa tahdissa
toistemme hengitystä, minä ja aamunviheltäjä
jätettiin sänky petaamatta, luettiin toistemme kehonkieltä
sitä koskaan ymmärtämättä
selailtiin ikkunasta syksynlehtiä, eksyttyämme niiden joukosta

vettä satoi sisään ja me joimme sen kaiken yhdellä kerralla
niin kuin vastakeitetyn kahvin tavoin, tuoksusi jäi asuntooni nojailemaan
odottamaan seuraavaa tuulenpuijausta
seinän takaa sinä kuiskailit meille kauneuden luonteesta runoa
oli kuin taivashahmo olisi herättänyt ja pyytänyt vastausta helppoon kysymykseen

illan tullen arvioimme mahdollisuuksia matkustaa
poismenneen henkilön luokse tähdenlennosta kiinni pitämällä



*



Olivat kuulemma saaneet yliannostuksen sitä persoonaa, kulki huhu
ja nähneet omin silmin, kaiken mikä oli jättänyt tapahtumatta, miten niin omin silmin
miten niin aivan lähellä voi olla miljoona kaupunkia toistaan tarkempia
miten niin monet silmät voivat valehdella kuin olisivat suu
se että kulki toinenkin huhu, oli vihje vehkeilyyn ja antoi tilaa
oli kirinyt viritys että huoneet olivat ryhtyneet flirttailuun, eikä persoona ymmärtänyt tietä
mihinkään, ja hämäränpelossa hän unohti kaiken unohtamisenarvoisen

aurinko kantoi loputonta surua, jota tyhmimmät alkoivat nimittää kesäksi



*



Tämä on turhuuden jumalan näkymätöntä työtä!
onnettomat joutuvat seisomaan varpaillaan kuin työkseen
illat menee siinä kun pidätetään hengitystä




*



Harjoituksiin menee puoli kaupunkia
ja eläintarha avataan sitä varten
puoli tunnelmaa aiemmin

lavasteet sytytetään huolella, huolella
lasketaan hihat alas
ja näytelmä saa ryhtyä

My heart is beating taking a part
time job

valitaan valmiiksinaurettu yleisö jaetaan
vuorosanat niin kuin katkaistu haulikko

ota asento tähtää, lataa varmista poista varmistus
ja deletoi sukupolvi
joka kantaa kauheaa perintöä niin kuin
lapsuuden aikaista salaisuutta



*



Vieras syöttää pimeään kulmaan
missä yksinäiset palelevat valokatkaisijaa

ja yön kaikki mitä on viritetty
iskelmä sanoo
voit yhdistää unen ja minkä tahansa toiveen



*



Parasta juuri nyt. Oluthuoneen seinällä jutut kuin että. Lasit saavat särkyä. Joku minulle vieras saa siivota jälkensä. Jokainen sisään tullut ja ennen kaikkea ulospotkittu, toiselleen ja sisältä palellut merkitys että voisi keskittyä rohkeuteen. Kaksikymmentäviisi muodikasta suunnitelmaa räjähtävät tilauksen aikana, ei nyt aivan samanaikaisesti, mutta. En saapunut ensitapaamiseen ja minulta vietiin paraatipaikka. Näin kun sirkus saapui kaupunkiin. Parasta juuri nyt.



*



Kiitokseksi. Näin myöhäisestä niin kuin illasta.

Avaan pullon ja saavutan. Sanat alkavat muodostaa puhetta. Puhe muodostaa äänialan, frekvenssit
ja kaikki jonka taivutan vihellykseen. Yliviivan jokaisen kirjaimen niin kuin jokaisen merkityksellisen yliannostuksen tavun, olen elossa! siis hengitän jokaisen kylmän paikan tuoksut ja alan muistuttaa sormenjälkeä.

Lataan unta, jossa on tärkeintä mitä minä tein. Täytän heräämisen, uppoan. Kehitysvaiheen mukainen edistys ja esitys, vihdoin on syytä käyttäytyä ja naamio vaihtuu.

Kiitokseksi. Näin varhaisesta niin kuin pedataan.



Olen jatkuvasti uskollinen ja vuoden
kerrallaan luonnollinen tyyni synnyttää
uteliaisuuden