Tytti Heikkinen
Hämeenlinna


"Kirjoitan google-runotekniikalla runoja sekä lisäksi perinteisin keinoin novelleja, jotka ovat usein scifi-/spefi-henkisiä. Runoja on aikaisemmin julkaistu mm. Tuli&Savu-lehdessä, Kulttuurivihkoissa sekä MotMot 2006 -antologiassa. Novelleja on julkaistu Portti- ja Finnzine-lehdissä.
     Asun ja työskentelen Hämeenlinnassa. Ammatiltani olen graafinen suunnittelija, mutta opiskelen samalla Helsingin yliopiston alaisuudessa kotimaista kirjallisuutta. "

Sähköposti: tytti.heikkinen@armas.fi





Ja enkeli sanoi:
Mitä (pahaa) Jumala on tehnyt,
peili joka menetti kuvan?
Karannut Sputnik, leikattu sydän, ota ja säilytä se
ole sydän
taittuneena muttei murskana,
haavoittuneena mutta omalla paikallaan.

Ja sydän käy, kävelyttää
sydänpotilaita metsässä
monesti murskatut sydämet
hakaneulat tungettu läpi
ei pysy ryhdikkäänä ilman neuloja sydän.

Mutta kesällä kasvaa rakkaus.
Daphne Clair (= hän joka kirjoitti vahingossa Coeur,
kun piti kirjoittaa oma sukunimi) hengittää taas
ruumiillaan,
entinen satamatyöntekijäin pesuhuone
lainattu harjoitushuone
(koska eihän varkaus ole varkaus, jos tavara on jo
aiemmin varastettu).

Sydän hakkaa, pallo leimuaa.
Luottamus palaa koiran nahkoihin, varastetun ja myydyn,
olet jälleen täysikuu, norsunluuagentti,
ja sydämet palavat kuin sulat
            mutta nainen on arvaamaton.
Hän luottaa,
hän ei voi luottaa,
hän jää kovuuteen,
hän ei jää kovuuteen,
hän hykertelee, hän lakkaa syömästä,
hän on viisas, hän on tyhmä, ja yhtäkkiä,
kesken lauseen, sydän repeää.

On syynsä siihen, miksi naisten rukouksiin ei vastata.



               ¤



Tämä runo on omistettu kaikille rakastuneille tytöille.
Tässä puhuu rakastunut mies ja sanoo:
sulhasen figuuri on yhtä kuin rakastunut mies toimessaan.
            Mies rakastuu helposti, jos hänellä on lyhyt, paksu ja
lihaksikas niska. Jos rakastunut mies ei uhittele ja sano
haluavansa vetää nokkaan rakkaimpansa loukkaajaa, hän ei ole
rakastunut. Sitten yhtäkkiä kun onkin, niin kyllä rakastunut
mies on hyvin sekava. Ymmärrä häntä: jotkut neuronit hänen
päässään muodostavat silittele-ketjun. Sen jälkeen miehen on
pakko ryhtyä silittelemään.
            Rakastunut mies on erilainen kuin normaali mies.
Rakastunut mies nousee vaikka raitiovaunuun, matkustaa
Joensuuhun, monta kertaa menetetty mies
kuinka yrittää olla täynnä merkitystä vaikka olisi kuollut mies
kulissina lämmin hymy.
            Hänen sinnikäs tarkkuutensa on kuitenkin pähkähullua,
sillä rakastunut mies on toivoton: ei kukaan voi todella rakastua,
jos on oloonsa ja olemukseensa edes jotenkuten tyytyväinen,
elää raidallista elämää avioliittoleirillä.
            Viisas mies ei ylipäätään rakastu.Ketterä järki ehtii
väliin
ja hillitsee sateen ja auringon. ja mistä voisi edes löytää jonkun
kohteen jota rakastaa, rakastaa saatana vaan. Itsensä takia.
Ja makaronia.
            Mies arvostaa rakkautensa korkealle. Mies ajaa
kerrostalon pihaan, nousee ulos autosta naiiviudessaan ja
kiireessään kuin maailman ensimmäinen rakastunut
mies kuin lanka tai johto
            rakastaa vai rakastua?
            Äitikin oli aina rakastunut. Tai sitten se itki.
Sanoinpas. Huimaa. Pyörryttää. Kutittaa. En kadehdi ketään.
Rakastunut mies? En tiedä. Outo kysymys. Rakastunut mies on
apina. Rakkaus & kuolema. Ja ihminen, tottakai, mutta apina.



               ¤



Teet rakkauden nimiin enemmän kuin
toivoisitkaan, koska et tunne kaikkea
koska yksin liikkuminen edellyttäisi parempaa liikenneturvallisuutta
koska hallaöiden ja vuosien käydessä
ajatusten ennestäänkin ahdas piiri supistuu
supistumistaan
eivätkä veturitkaan kulje kiskoilla yksin.
Mutta et vieläkään tunne etkä tajua tätä miestä
nälkäinen vauva, joka rupeaa parkumaan
syötyään keittoasi ensin
tulevat toinen toisensa perään ja joka
kerran kadut ja uskot
se on kai jonkinlaista kiintymystä
mutta kone nousee vain sen,
minkä hinauslanka sallii
aika rumia tarinoita
poistut paikalta mutta tulet heti takaisin
kädet ylhäällä ja suu hymyssä tai pää
olet oksentanut kaiken,
mitä suuhun on laitettu
ja ripuleita on ollut
mutta toipuminen merkitsisi väistämättä
muutosta eikä ole tietoa
minkä eteen seuraavan jälkeen joutuu
ja yksin on niin hankalaa mennä hypnoosiin.



               ¤



En väitä olevani onnellinen,
menen vain hiljalleen alas
työskentelen tässä tehtaassa
katselen ikkunasta ulos
lasi on rikki
eilen saatua haavaa jomottaa
onko se tulehtunut
onko ulkona kylmä
vai kolea ja onko se mukavaa.
Anna minun rauhassa rauhoittua,
silitä minua vielä
Herra, sillä pihaportin kautta houkutukset vaanivat
vekkuleina kuin hauki koukussa.
Eivät ne tapa iloisina, eivät surullisina
vaan määrätietoisina ja tunteettomina.
Otan kossukolan ja menen itsekseni pöytään
en minä ole yksin, sinä olet
istun pimeässä
huolettomana ja kevytmielisenä
kysy nyt onko mulla menoo
ja nostetaanko lämpötilaa vähän ja
vaikka tiedän, että hyökkään parhaillaan
avojaloin sähkövirtaan,
ei se haittaa sillä
mitään ei
olin vain kerran toivonut näkeväni itseni
puheliaana ja vilkkaana ennen kuin kiehun
hengiltä.



               ¤



TV:n aamu-uutiset ilmaantuvat näkyviin,
naapureiden ikkunoihin syttyvät valot.
            En voi käsittää, mitä voisin enää todistaa.
Bussit käynnistyvät, koulut täyttyvät
            pistorasioissa on sähköä.
Töissä yritän mapittaa entistä nopeammin, mutta paperit
hajoavat lattialle. Tajuan, että maa on vain auringon ja
maapallon vuorovaikutuksen tyyssija.
            Kun aurinko laskee, ilta pimenee.

            Lokakuun yöt.
            Lokakuun tuuheat kosteat yöt,
antakaa kun isot pojat näyttää.
            Peilipallo pyörähtää käyntiin ja tanssilattian valot
            syttyvät. Heittimet luovat areenan, ihmispatsaat
nousevat keskelle. Olet valmis ottamaan omasi,
sukellat

            Yllättäen on joulujuhla.
            Kuusien valot syttyvät,
            joku painaa ovikelloa
                       on ihan hiljaista paitsi jossain tuuli katoaa.

Mitä Lucia-neito silloin tekee, emme tiedä, mutta tiedämme,
että pimeys ajaa laumat kokoon.
            Lisäksi heräävä kaupunki on äänten lokki ja pari
muodostelmaa rakkaudelle.



               ¤



Hän etsi jotain pientä.
En kuullut hänen ääntään.
Hän etsi jotain lohtua,
jotain muiston konservointia
simuloitua tilannetta.

Hento luusto, valoa reunoilla.
Hetken aikaa hän oli siinä,
hiljaa maassa,
vasten kivistä seinää.
            ”Kuivaa mut kuin kuivaisit heinää.”
Siinä on ruumiin valo.
Mitä ylipäänsä on?

Muistot haalistuneita perunoita,
puhdasta utopiaa.
Vain valo, kromaattinen miekkailija,
etsii herkeämättä uutta
neulansilmän tarkkuudella.
ihmiselle riittää, kun tajuaa, miten edellinen
päivä heijastuu nollasta,
poikkeaa seuraavasta niin vähän
kuin mahdollista.

Liikkukoon havaitsija havaitsijan suhteen.
Jos niin on,
valo tatuoi kirjaimet
kylmään sekuntiin avaruudessa
ja kuin huomaamatta rakentuu skaala sinne missä aiemmin
on ollut vain mustaa ja valkoista.



               ¤



Hiekka kohtasi taivaan – hiekka ja jalkapohja, vieressä meri.
            Hypersyklonit sekoittivat vedet,
nyt miljoonaa lehtipuuta vajoaa evoluution
muistissa
            Hondurasissa, hra Livingstone
            mieleeni on painunut tähtihetkemme hietikossa
            jäätelöä oli monta simpukankuorta, joita keräsin
                        sekoittui sekä meri että manner
                                                sähköisä imu
taantunut itätalous puhalsi vuorten yli.
                       Meri oli auki mutta onnellinen
lämmin tikkaripuisto sykki pohjalla,
                       se mitä itse kukin on merestä kuvitellut
            (lähinnä turkoosia ja runsaasti kosteutta).
            Jäät sulivat, vesi paistui
            tein lähdöstäsi muiston,
maailman syvin paikka on nyt maan pinnalla
            meri rantaa, vaeltaa tulevia kuolleita kohti.
            Kohisee vaahto, vonkuu laivan yli
varoitus maailmasta jonka suuri helle on samentanut.
            Radiosta tulee sanomaa, hra Livingstone,
teille on viesti täällä
            ajattelin kysyä mitä meri ei enää merkitse teille
miksi sinne piti tai ei pitänyt päästä, miten se noin vain erotettiin taivaasta jos molempien väri on sininen,
                       hra Livingstone,
alkaako päivä taas näkymään entisestä elämästänne ja
            onko jyvätyyny nyt riittävän lämmin
vai kylmä vai toisinpäin?
                       Hondurasissa, hra Livingstone,
            täällä leviää löysä, vihreä lasiläiskä aalloilla
morbideja ihmisiä ja eläimiä.
            Horistonttia ei enää näy, kaupunki on kadonnut,
mutta turisteille tämä on yhä mieluisa paikka.



               ¤



Kohtaus rannalla, yksi huone, syyn voima
(vain yksi huone)
on pakko antaa periksi:
jokainen femina virque pares.

Mies lähti kauas, hän on Mustallamerellä
hän on liukas, Guenard-öljyä,
metrolinja.

Kattila, poltin senkin ja aivan kuin jossain hehkuisi
päivän sokeus. Se huuhtoo mieltä pitkin
kuin kaksi WC-istuinta, ei sävyjä.
Suojelkaa minua sen kirkkaudelta,
suojelkaa minua tosiasioilta.

Tänään olen lapsen kaltainen: en tahdo tietää,
kuinka mieheni ja ... käyvät vastakkain kuin kauniin Filip
II:n hovissa vaatteet rytmikkäässä liikkeessä,
väliin sosetta ja marmelaadia.

Kuljen ullakolla, se on pyhitetty matelijoille.
Vettä ei ole, lämpöä vain yksi ainut elämä. Yksi huone.
Yksi kuva ja yksi varjo.

Vielä näkee rannalle: siellä joku yksinäinen mies
alkoholin ja marsipaanin huuruinen sekoitus
huitoo itsestään ääriviivoja joita kukaan ei etsi



               ¤



Leikkipuisto on aikuisen mielikuva lapsen hauskasta, yksinäisyys siitä maksettu
hinta. Lapsena minulla oli lapsen eksistenssi. Ruumiillisesti, objektiivisesti olin
olemassa, sitä ei voi kieltää, isä kuunteli lapsen laulua täältä, kännykkäpurnukasta,
ja äiti ruostunut alkuperäinen mutteri kaikkivoipa seuhkaantunut rengas huusi että
sun on Crusoe paras olla kulkematta jotta kenenkään ei tarvitse olla jouluna yksin.
Kun isä palasi, äiti meni asentoon jossa selkä koskettaa lattiaa ja sen vatsa oli
toistuvasti kipeä yrityksistä palata alkuyhteyteen. Unessa salaa toivoin, että minusta
tulisi muutakin kuin reagointikeino pelkotilanteissa, ilmeinen morsian pahnoilla,
hiekkaa suuhun ja lopuksi näkymättömyys ja yksinäisyys, se oli suurin syy oman
lapseni synnytykseen. Sen pää keikkui avautumisvaiheen lopussa vielä korkealla,
sitten reunalta putoaminen ja haparointi, kai se saa syntyvän menettämään kaikki
sosiaaliset taitonsa ja karjumaan ensimmäisen kysymyksensä julki: ”Kuka tuo vieras
on?” Ei lohdutusta äidin pipeihin, ei sarjakuvalaastareita, tulee K
-vitamiinipiikki ja sen jälkeen muut piikit, antibiootit, särkylääkkeet, rauhoittavat
lääkkeet ja unihäiriöt, avioero erosuru deprivaatio jäätyneet sormet, joita vilkkainkaan
mielikuvitus ei sulata. Lapsen takia koti on tänään täynnä joulukoristeita mutta jossain
vaiheessa iltaa yksinäisyys iskee ja ainoa tapa pelastua on ehtymätön halu