|
Ville Luoma-aho
Jyväskylä
Olen 20-vuotias jyväskyläläinen kirjallisuudenopiskelija, jonka vakaa tavoite on tulla
täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Levyarvioitani löytyy Rockmusica.net-sivustolta ja lisää
runoja Aukea.net -sivustolta. Myös
päiväkirjantynkää löytyy netistä, osoitteesta http://www.livejournal.com/~neliapina/
I
Hän kertoi että sain vapautuksen
ja kysyi minulta
mitä siitä ajattelen
En tiedä surrakko enemmän sitä
että hänen täytyy kysyä
vai sitä
että minun täytyy vastata
Palkkioksi saan verenpainetta
jo kaksikymmenkesäisenä
kokenut niin paljon, että haavoista
vuotaa enää vettä
kasvot valuvat
"Et saisi polttaa savuketta
molemmista päistä
samanaikaisesti"
Tiedänhän minä
ja taivaalla tähdet
vaan kun en edes
tupakoi
Naistenhuoneessa
maalataan syntejä piiloon
ja kieltäydytään omenasta
koska siitä on jo haukattu
Maailman alta nousee mies
rukiista virkattu kuori kuin
limpunnahkaa
ja hän pieksee maahan puun
jonka oksalla
kuu istuu
ja naiset syövät
suihinsa
jokaisen paitsi yhden
hedelmän
Kivi on minun isäni
huudan
ja sammal sen tykönä
äitini
veljeni veri huutaa maasta
Suurin virheeni oli
laulaa
kuuroille
enkä ole vaiti vieläkään
Mutta vaatia ei voikaan
kuin itseltään
Elämäni sisään valan
vaskisen kellon
päivieni jälkeen laulamaan
Että lopulta kirjekuoreni
ovat ilmaa täynnä
ja maa ei ota vastaan
jälkiäni.
II
Yö
tai kuin syntymä,
posliinia
kukkivia lintuja,
kutiavat siivet
ja mullalla iho.
Katso minuun
katso härkiäni
Katso niiden
sieraimia ja vuotavia
kavioita.
Sinistä valoa
pään lävitse.
III
On olemassa yksi nainen
ja monet kasvot,
hän sanoi
Yksi jumala
jota ilman olisi
helppoa olla
ihminen
Kristus kuoli
miten kuoli
jotta me voisimme
syyttää kaikesta
Jumalaa
Mutta idea
ei vuoda
verta
IV
Savukkeen ajassa
ehtii perhonen puhkaista
pihaan reiän
putkikasvuinen kiikari
palaa
silmästä näkyy
kohtuinen äiti
Katson siipiä
olisiko niissä
nimi
Tupakasta
putoaa nokare
sataa perhosen päälle
lunta vaikka vasta oli
kesä
ja hyönteisen
aika
lyhyt
|
