Keskellä erämaan tyhjyyden
kaupungin sydämessä
vastaantulijoiden äänissä
kuulen nimesi
tulen aina kuulemaan

Tuulen huokauksina
meren henkäyksinä
ainaisina olemattomina aikoina
kivikartanon pihalla
kun varikset peittävät maan
nokat maassa kiinni
kuolleina
siipensä levittäneinä
ja taivas on häkki

Tulen harmaassa
joka ympäröi kartanoa
suuri rinki
pisteessä talo
kehässä harmaa
sisässä kuolleet linnut
pisteessä pyramidi
jota itsellesi toivot
vaikka kiellät pahan

Keskellä erämaan tyhjyyden
kaupungin sydämessä
vastaantulijoiden äänissä
kuulen pahan
ja tulen aina kuulemaan