Hanna Hauru
Oulu


Kesäinen päivä rannalla


Minun vauvojani on seitsemän. Ne makaavat sannalla selällään. Katson, kun aallot huuhtovat niiden varpaita. Aurinko paistaa niiden silmiin, eivätkä ne osaa itse varjostaa kasvojaan. Ne siristelevät tuskissaan ja aivastelevat auringonpölyä. Niiden silmissä varmaan välkkyy jo keltaisia, vihreitä ja punaisia kuvioita.
Iltapäivällä aallot muuttuvat vaahtopäisiksi, ja minun täytyy kaksin käsin pidellä kevyttä olkihattuani. Vauvat huutavat peloissaan julmasti nauravia aaltoja ja kirkuvia tiiroja. Tuuli tarttuu kevyimpään vauvaan ja lennättää sen aaltoihin. Muut alkavat nyyhkiä ja valittaa suruäänellä. Ne nousevat kontalleen ja lähtevät jonona konttaamaan mereen. Ne näkyvät jonkun aikaa, mutta uppoavat sitten yksi kerrallaan.
Haen rantakivikosta soutuveneen, soudan avomerelle, noukin vauvat yksitellen ja pujottelen ne kaislanvarteen.