Maarit Patrikainen


on 42-vuotias tamperelainen elämän tarkkailija. Keväinen kolmas palkinto Pirkanmaan kirjoituskilpailussa antoi hänelle uutta puhtia ja toivoa kirjoittamiseen

ROTVALLIN REUNALLA


Ovesta katsottuna vasemmalla, tikkataulun vieressä, pubin peränurkassa pitää Mäki-Mattila vastaanottoaan arkisin kello viidestätoista kuuteentoista ja viikonloppuisin kahdestatoista kolmeentoista. Arkipäivien aikataulun myöhentäminen pitkälle iltapäivään pari vuotta sitten aiheutti asiakkaissa tyytymättömyyttä ja muutamat vakinaiset jopa boikotoivat palveluita hetkellisesti osoittaakseen sen. Mäki-Mattila piti päänsä, sillä hän tiesi kadonneiden lampaidensa palaavan. Krapula on pirullinen tauti kestettäväksi, mutta harjaantunut juoppo sinnittelee mielummin pari tuntia kauemmin kuin lähtee suorittamaan epävarmoja ostoksia monopoliliikkeeseen.

Mäki-Mattilan alias Pirtu-Penan suosituin myyntiartikkeli on yhdeksänkymmentäkaksi volttinen pirtu. Tuotevalikoimaan kuuluvat käsikauppatavarana myös B- ja C-vitamiini, viisi erilaista särkylääkettä, yksi antibiootti ja ripulilääke. Tilauksesta hän tuottaa Venäjältä mitä tahansa. Pirtu-Penan valinta on täyden palvelun talo, joka tuntee asiakkaansa ja vastuun heistä.

Jo hyvissä ajoin ennen puolta kolmea pubiin alkaa kokoontua miehiä, nuoria ja vanhoja. Useimmat tulevat yksin. Ne, joilla on rahaa, ostavat oluen tai paukun odotellessaan, rahattomat istuvat seuraan rupattelemaan ajankuluksi. Jonotusnumerot ovat tarpeettomia, väki tuntee toisensa ja jokainen tietää oman paikkansa.

Tasan kello kolme Mäki-Mattila astuu sisään, istuutuu pöytänsä taakse, kaivaa povitaskustaan muistikirjan ja kynän. Kaupankäynti voi alkaa.
- Terve Jaska, istuhan alas. Ja korvauspäivä tänään.
- Niinhä se. Mitäs sitä piikkiä mulle on kertyny?
- Katsotaanpas. Kaiken kaikkiaan tuhatkolmesataakaksikymmentä. Tarvitsetko kuittia emännälle?
- En tartte. Saa luottaa mun sanaan. Ja kaks litraa ottasin tällä kertaa, rahalla.
- Se on sitten tasan neljäsataa markkaa. Vai tarvitsetko jotain täältä pilleripuolelta?
- Kiitti vaan, mutten mää noista pillereistä. Jossei mun taurit viinalla tokene, ne on sitte kuolemaks. Tuun sitte taas viikon päästä. Terve mieheen.

Kaupankäynti sujuu joutuisasti. Pirtu-Pena takaa tavaran laadun eikä hinnoista tingitä. Kauppias tietää kenelle voi myydä luotolla ja koska saa rahansa. Jos asiakas on menettänyt luottamuksensa Mäki-Mattilan silmissä, tavaraa ei saa edes ylihintaan. Piikkiin saadakseen jokainen uusi asiakas tarvitsee suosittelijan.
- Päivää Koskela, pitkästä aikaa. Olet kuulemma sairastellut.
- Joo, sairaalassa pitivät kaks viikkoo. Keuhkokuume ei meinannu millään talttua. Sellasilla pilipalilääkkeillä mikään parannu, enkä päässy sulta hakeen kunnon troppia.
- No nythän asia sitten korjaantuu. Kukas tämä kaverisi on?
- Tää on Keskisen Pera. Tulin puhemieheks, se ku tarttis litran piikkiin. Ihan luotettava mies, vaikkonki kloppi vielä. Naapurissa asuu ja on työttömänä. Mutta mä takaan. Autteli vaimoo sairaalassaolon ajan.
- Terve Pera. Luotolla hinta on sitten kaksisataakaksikymmentä litralta. Mikä merkitään maksupäiväksi?
- Ens viikon tiistaina mullon korvauspäivä, tulen sillon.
- En tiedä oletko ennen tehnyt tuttavuutta pirtun kanssa, mutta annan joka tapauksessa neuvon. Kerron tämän kaikille uusille asiakkaille. Näin vahvaa viinaa ei tietenkään saa mennä raakana juomaan ja laimentaminenkin on tehtävä tietyllä tavalla, ettei elimistö joudu liian kovalle rasitukselle. Keität puolitoista litraa vettä ja jäähdytät sen. Sekoitat pirtun joukkoon ja annat olla seuraavaan päivään. Ja tämän B-vitamiinipurkin saat kaupan päälle, ei tule niin kovia krapuloita. Maksu on sitten suoritettava sovittuna päivänä. Kai sinä Koskela olet valistanut tätä naapuriasi kuinka käy, jossei maksa?
- Olenha mää. Ja meinaan itte tulla varmistaan paikan päälle tiistaina.

Viittä vaille neljä asiakkaat oli hoidettu ja pubi tyhjä. Mäki- Mattila siirtyi baaritiskille selvittämään tilit ravintolan omistajan kanssa. Sopimus heidän välillään oli selkeä: Pirtu-Pena maksaa provision käteiskaupasta, luottomyynti tilitetään maksupäivänä.
- Kuule Pena. Tiedän ettei asia minulle kuulu, mutta olen jo pitkään halunnut kysyä sinulta yhtä asiaa. Miten sinä toimit, jos asiakas ei maksakaan velkojaan? Siis eihän tälläistä saatavaa voi oikein perintäänkään laittaa.
- Harvoinhan niitä vaikeuksia enää on. Maine puhuu puolestaan. Muistatko vielä Vellihousu-Arskan? Asui äitinsä kanssa siinä punaisessa tiilitalossa Mutkakadulla.
- Muistan kyllä. Arskaa ei ole näkynyt ainakaan vuoteen.
- Ei ole näkynyt, ei. Arska kuopattiin Kalevankankaalle viime vuoden elokuussa. Arska oli omasta mielestään nokkela mies, pirullinenkin. Loppujen lopuksi kuitenkin tyhmä.
- No mihinkä hän sitten kuoli?
- Joi myrkytettyä pirtua. Reppana.