Aksu Piippo


+ on syntynyt Kuopiossa vuonna 1975.
+ opiskelee Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta.
+ on ohjannut teatteria mm. Tukkateatterissa ja Kuopion Ylioppilasteatterissa.
+ on kirjoittanut novellien lisäksi tekstejä näyttämölle, radioon ja uusmediaan.

PEKKA


1.
Tää olis sellanen nuori mies. Aika tavallinen. Tai ehkä ei mitenkään tavallinen. Tää niinku ajattelee olevansa jotenkin erilainen vaikka onki ihan tavallinen.

Tää olis jotain alle kakskytviis, siinä main. Tällä vois olla joku tavallinen nimi. Tän nimi vois olla vaikka Pekka.

Tää olis töissä vaikka jollain huoltoasemalla. Ei oo päässy mihinkään kouluun, tai ei oo halunnu, ku mikään ei tunnu sellaselta sopivalta alalta. Tää on ollu jotain vuoden siellä huoltoasemalla töissä. Ei pidä jäädä kotiin makaamaan.
- Onko tää korjaushalli nyt muka puhdas? huutaa Pomo. - Onks tää pesty? Pekka?
Mulla on kahvi kesken. Mä en muka kuule.
- Ootsä kattonu ne letkut? se suuttuu. Se on aina vihanen.
Mä vastaan: - Olen. Haista äijä vittu, tää ajattelee.
- Entäs halli? se tivaa ihan kuumana. Mikä halli? tää miettii. Nuohoo vittu ite hallis.
Ääneen tää sanoo: - En oo ehtiny.
- Mistä mä sulle palkkaa maksan, hä? Ihmiset tulee vaihtaan talvirenkaita. Tänään on viimenen päivä. Hipi hipi! Äkkiä nyt.

Tää olis sellanen nuori mies. Pekka. Tää olis töissä vaikka huoltoasemalla, jonka omistaa sellanen saatanan pihi äijä. Muita työntekijöitä sillä ei oo kun se on niin pihi. Viikosta toiseen tää Pekka kattoo kun se Pomo tissuttelee pitkin työpäivää ja palvelee asiakkaita hirmu tunnelissa. Tää Pekka on kuolemanvaarassa joka päivä kun se Pomo huoltaa automaatteja ja bensaletkuja tupakka suussa eikä se paljo kattele mihin se karistaa.

Yhtenä aamuna se Pomo on tankkaamassa. Se on humalassa, se on menossa johonki. Mun on pakko estää sitä. Jonain päivän se tappaa jonkun. Jonain päivänä se ajaa kännissä jonkun lapsen päälle saatana. Pomo kattoo mua. Sillä on taas rööki suussa.
- Mitäs jätkä irvistelet? se kysyy.
- Pistä se tupakka pois.
- Anteeks mitä? se sammaltaa. Se on vetäny viinaa aamusta asti.
- Pistä se tupakka pois kun tankkaat, mä sanon.
- Ja mähän tankkaan mun Saappia mun omalla asemalla just niinku mä haluan piste. Eikä siihen tule mitkään paskan hyyryläiset mulle irvistelemään, äijä uhoaa.
Tässä vaiheessa tää on ihan varma että tää saa turpaansa. Mutta pakko sitä on estää jumalauta. - Sä olet humalassa. Älä mene rattiin.
- Äläpä poika viitti kun et tajua asioista mitään.
- Älä mene rattiin. Minä soitan poliisille.
- Mitäs poliisit? Pomo tekee bensapumpulla ampumisliikkeitä. - Minä menen pankkiin. Mun on pakko mennä.
- Ei. Sä oot kännissä. Nyt et aja.
Pomo menee autoon sisälle ja mä alan repiä sitä hihasta. Ihan ku se siitä mihkään hievahtais, iso äijä. Vähä aikaa se kattoo ihan hölmönä että mitä toi jätkä yrittää. Sit se nousee ylös, tönäsee mua ja lyö. Avokämmenellä sivulle niskaan.
- Vai käyt sä käsiks, se puhisee. Se tulee päälle ja ottaa kiinni raivelista. - Vai käyt sä sika käsiks.
Se lyö uudestaan ja ottaa kiinni kurkusta. Koko ajan se huutaa.
- Ota ensin peukalo suustas perkele. Pois sormi porsaan suusta jumalauta. Mä hoidan asioita joista sä et tajua paska mitään. Kakara!
Tää ei saa henkee. Tää yrittää irrottaa sen pomon käsiä.
- Mä hoidan tätä firmaa, se raivoaa. - Mä olen raatanut helvetti kakskytä vuotta että perhe sais jotain suuhunsa. Eikä se niille riitä. Nyt mä menen hakemaan lainaa että tytär pääsee jollekin helvetin missikurssille vai mikä se on. Kolkytäviis tonnia! Tajuutsä? Kolkytäviis tonnia jostain kurssista että oppii keinuttaan persettään. Mun tyttö! Ja mulle haistattelee joku pikkusika joka ei oo ees pillua nähny.
- Päästä irti…
- Vai ootko? se kysyy jotain. Hymyilee vittumaisesti.
- Mitä…?
- Saanu. Pillua.
Tää ei osaa sanoo mitään. Pomo hymyilee ku joku jeltsin. Et oo saanu, et oo saanu, pomo ilkkuu, tulisit jo mieheks poika, se sanoo ja nauraa, ja sitten se kaasuttaa pois huoltoaseman pihasta.
Sinä päivänä tää Pekka sais tarpeekseen siitä työpaikasta. Haalarit veks ja äkkiä pois. Vaikka tää on saatanan vihanen niin silti tää vastuuntuntosesti sammuttaa asemalta valot ja bensakoneet ja laittaa ovet lukkoon ennen kun lähtee lopullisesti. Oikeesti tälle olis ihan sama vaikka joku räjäyttäs koko aseman. Nyt tää on ihan varma ettei enää tulis takasin.


2.
Nyt tää Pekka on kaupassa. Tällä ei oo hajuakaan siitä mitä seuraavaks tapahtuu tän elämässä. Ensin pitää mennä kauppaan, ostaa ruokaa ja vaikka kopallinen kaljaa. Onneks on rahaa säästössä.
Perkele kun tekis mieli tappaa se äijä. Miten monta tapaa sitä keksiikään ku on vaan vähän mielikuvitusta. Survois bensaletkun suoraan sen kitarisoihin ja laskis ensin vaikka kymmenen litraa. Samalla peruuttas sen omalla Saapilla suoraan nivusiin muutaman kerran. Vieläkö naurattaa?
Ja mitä tuoki tuossa tuijottaa? Saa kai ihminen kaupassa käydä! Vittu äänioikeus pitäs ottaa tuommosilta ääliöiltä vittu.
Sitte tää Pekka on kassajonossa. Vituttaa ja päätä särkee ja tää on ihan omissa ajatuksissa. Siinä olis kanssa yks sellanen mimmi, joka on ostamassa röökiä. Tää ei huomais sitä mimmiä ensin ollenkaan, mut se tyttö alkais siinä vilkuilemaan tätä niinku sillee ja se ehkä miettis että pitäskö iskee tuo jätkä ihan huviksee. Sitku se on maksanu röökinsä ja tää Pekka on vielä siinä kassalla, niin se ottaa tän Pekan kaljapulloja mukaansa muka ihan vahingossa. Tahallaan se ne ottaa, että pääsis juttelemaan meikäläiselle. Tää Pekka on ensin tietty ihan raivona.
- Hei, ne kaljat on kyllä minun!
- Ai, anteeks tosi paljon! Anteeks kauheesti, se selittää ja hymyilee. Sillä on maailman seksikkäin hymy ja tää tajuaa homman nimen. Sen nimi olis ihan mikä vaan, vaikka Tiina. Se pyytäis anteeks ja hymyilis ja olis niin kaunis että tältä meinais itku päästä. Ja sen silmistä näkis että se on sellanen ilonen tyyppi. Ja se olis nimittäin Real Wo-man!
Ja kohta nää jo vaihtaaki puhelinnumeroita ja sopii deitin samalle illalle. Ihan epätodellinen meininki. Ihan ku jotain peliä. Mutta ei tää voi ajatella sillä tavalla. Kun miettii että millä tavalla suutelis tuota suuta, ni ei voi ajatella että tää on jotain peliä vaan. Vetää nimittäin herkäks.


3.

Tän Pekan naapurissa asuis sellanen vanhempi nainen. Asuu siinä rapussa siis muitaki mutta se nainen olis sellanen että se aina vakoilis muita postiluukun kautta. Aina kun tää Pekka tulee kotiin niin aina se on siellä kuikuilemassa. Koskaan se ei oo sanonu mitään, hirmu tuhina vaan kuuluu postiluukusta.
Nyt mä oon tulossa sieltä kaupasta ja pää on ihan pyörällä ja tää miettii vaan sitä Tiinaa ja mitä hittoo mä laitan päälle illalla. Se naapurin mummeli tulee just sillon ovesta. Rappukäytävä kaikuu kun se kailottaa.
- Iltapäivää, naapuri! Minä olen asunut tässä kakskymmentä vuotta. Sinä olet melko uusi tässä rapussa. Kaikenlaisiahan täälläkin asuu.
Tää Pekka yrittää häipyä siitä ja sanoa, että tässä on kuule vähän kiire, mutta se vaan selittää. - On monenlaisia ääniä ja hajuja. Toivottavasti minä en ole aiheuttanut häiriötä.
- Joo, tuota, pitää tässä joutua.
- Haluaisiko nuori herra kenties pullollisen mehua? se kysyy. - Se on hyvää näin syksyllä, vitamiineja.
Vittuako minä vitamiineilla? Helvetin saatana.
- Jospa annetaan olla, sanon sille.
- Olen minä myös kova tyttö leipomaan. Nyt ei ole korvapuusteja pakkasessa mutta joku toinen kerta sitten.
Tää on lyöny jo oven kiinni, mutta ämmä vaan posmittaa.
- Hyvää illanjatkoa, kuuluu käytävästä. 4.


No sit myöhemmin nää tapaa yhessä baarissa. Kaikki menee hyvin ja mä olen hyvässä vedossa. Nyt tällä Pekalla käy pää tosi hektisillä kierroksilla. Flaksi käy et setera. Heh heh. Huomista ei oo olemassa. Rokki soimaan saatana. Päälle vaan, mutta viileesti.
Ja se Tiina flirttaa koko ajan ja kyselee kaikkee että oonko mä kaunis ja vaatii mua vastaamaan vilpittömästi. Mua alkaa naurattaa, että kuulostaapa vakavalta.
Ja sehän ei oo mikään tavallinen tyttö, vaan joku malli ja siis silleen todella upea. Sillä on tukka puoleen selkään ja muutenkin sitä sarjaa mitä on vaikea kuvitella istumaan paskalla.
- Olenko mä sun mielestä kaunis?
- Joo-o. Kyllä sä olet hyvin kaunis. Se nauraa ja tää hörppää kaljaa.
- Siis ootsä oikeesti sitä mieltä?
- Kyllä kyllä. Ja sulla on kauniit nuo sun… elämänarvot. Sellanen käsitys mulla on.
Nyt tän Pekan puheet alkaa mennä jo kikkailun puolelle. Nää juo lisää. Tai ainakin tää Pekka juo monta kaljaa. Tää ei huomaa että se nainen lipittää yhtä lasia viiniä tosi pitkään.

TIINA: Tää Tiina viihtyis tosi hyvin sen Pekan kanssa. Oikeesti tää nauraa vaan siks kun tällä on niin hyvä mieli. Tää Tiina on tapaillu jonkin verran miehiä. Tää ei etsi ketään tiettyä. Eikä tää uskokaan että mitään prinssiä ois olemassakaan, kenellekään. Tää Tiina saattais jopa ihastua tohon poikaan. Mut en tiiä tässä tilanteessa. Katotaan nyt.

Työasiatkin käydään läpi.
- Siis lähitsä sieltä noin vaan? Ihan totta? Tiina kysyy.
- No se on ihan kusipää muutenki. Mulle ihan sama vaikka ajais kännissä suoraan betoniin. Kukaan ei jäis kaipaamaan. Mulla on vähän muita suunnitelmia.
- Millasia? se kysyy.
Eikä mulla oikeesti oo mitään suunnitelmia. Tää hölöttää vaan tajua vailla. Oikeestaan tää Pekka ei paljo kiinnitä huomiota muualle ympäristöön. Tällä on mielessä vaan pari-kolme asiaa ja yks ihan päällimmäisenä. Tuo nainen on ihana ja mä haluan sen kanssa sänkyyn. Mä en oo oikeesti saanu naista jotain kolmeen vuoteen enkä mä kunnolla ees muista mitä se homma on. Toisaalta mulla alkaa olla aivot niin jumissa ja jurrissa ettei tää muista mitään muutakaan.
- Lähetäänkö meille? se kysyy.
- Ai nytkö? mä kysyn.
Ja se kuiskaa:
- Tekis vähän mieli. Mennään taksilla.


5.

Ajetaan taksilla pitkin pimeetä lähiöö. Näkyy vaan jotain omakotitaloja. Kaikki on ihan ku jotain unta. Asiat menee niin putkeen että ei oo totta.

Taksi pysäyttää johki portinpieleen. Mun on pakko kysyä siltä. Sen on pakko olla jonku porhon muija. Ei se muuten tällasessa talossa asuis.
- Asutsä yksin täällä? mä kysyn.
- Itse asiassa… mä asun vielä mun porukoiden luona, se vastaa. - En oo saanu aikaseks muuttaa omaan kämppään.
- Voidaanks me sitten… jos ne herää? minä kysyn. - Jos ne ei vielä nuku.
- Faija on sammunu jo ajat sitten. Ja mutsi on matkoilla. Ja mä osaan saada tosi hiljaa.
- Sehän nähdään, tää mutisee. Voi saatana mikä nainen. Ei tollasia ole.

Sillä on oma huone jossain yläkerrassa. Tarkemmin kun ajattelee, niin oltaishan me voitu munkin kämpille mennä. Ei vaan tullu mieleen. Tää tyttö asuu vanhempiensa kodissa. Entä jos se on vaikka alaikänen tai jotain? Viisas häipyis tässä tilanteessa paikalta. Mutta ei tää Pekka. Jos tytöllä on päällä enää pikkutoppi ja pöksyt, sillon ei enää häivytä.
No nää siinä pussailee ja homma on kuumaa. Tuntuu että pitäis sanoa jotakin. Mun suusta kuuluu: - Mä tykkään susta tosi paljon.
- Mäkin tykkään susta, se sanoo.
- Ihan tosi mä en oo sanonu tätä kellekään tosi pitkään aikaan.
- Joojoo. Sä sanoit sen jo. Ollaan tässä pöydällä. Siellä laatikossa on kortsuja.

Nyt sen siis pitäis tapahtua. Tää on nyt sitä itteään. Joskus runkatessa saattaa saada kierrokset päälle, mutta ei tällasia. Ei tällasia.

Käsi löytää laatikosta kortsupaketin. Kädet vittu vapisee. Otanko ensin housut pois vai avaanko tän paketin?
- Oota vähän.
- Tuu jo.

Mä yritän rullata kumia päälle. Se ei jotenkin onnistu. Muna on pieni eikä ees puoliks kovana, mitä hittoa. Että nyt sitten saatana tämäkin, itku tässä tulee. Mä yritän hieroo sitä vähän. Nouse nyt ees sen verran että saan kumin päälle. Kyllä se siitä sitten luistaa kun sisään saadaan. Tyttö alkaa olla kärsimätön.
- Oota vähän, mä huohotan. Mä vispaan siinä lattialla. Mä nään sen jalkoväliin ja se pitää kahta sormeaan siellä, mutta ei auta vittu sekään mitään. Tää on nyt jotain painajaista.
Sitten se kysyy: - Mitä sä oikeen teet?

Aika pysähtyy.
- En mitään. Oota nyt.

Mä vatkaan vaan kovemmin. Kerma olis vaahtona jo. Se nousee ylemmäs ja sytyttää pöytälamppuun valon.
- Eihän sulla jätkä ees seiso! se huutaa. Ja musta tuntuu että koko maailma kuulee sen.
- Älä nyt huuda, mä kuiskaan.
- Oonks mä susta noin ruma? se tivaa.
- Sssh. Enhän mä mikään kone oo.
- Painu jätkä vittuun täältä runkkaamasta!

Yläkerran portaista kuuluu askelia just sillon.
- Voi vittu, faija tulee. Tiina yrittää peittää itseään ja loikkaa peiton alle. Mulla on toisessa kädessä veltto kumi ja toisessa veltto pili.
- Mikäs helvetin kolli tänne yläkertaan on taas kiivenny?

Se on sen isä. Mä tajuan, että sillä on tuttu ääni. Se tarttuu mua kauluksesta ja huutaa.
- Vai luulet säkin jätkä että tästä talosta kannattaa tulla perintöö hakemaan. Ei perkele onnistu. Meiän tyttö, missikurssille menossa. Ei onnistu kuule. Mee muualle munaas uittamaan.

Nyt mä tajuan kuka se on. Se on Pomo.
- Ei me mitään tehty! Tiina huutaa. Pomo kääntyy Tiinaan päin ja päästää musta irti, mä yritän vetää housuja ylös. Karkuun täältä ja jumalauta äkkiä.
- Et sä noin voi tehdä! Tää on mun koti sentään! Tiina mölyää isälleen ja kuulostaa kahdeksanvuotiaalta.
- Ole sinä hiljaa! huutaa isä.
- Mä muutan pois!
- Sehän nähdään. Miten sä muka yksin pärjäisit. Sulla ei oo ketään. Tää on jo kolmas ehdokas tällä viikolla, kaikki samaa paskaa. Mihin sä muka muutat? Mihin?

Tiina ei vastaa ja huutamisella on mahdollisuus rauhottua. Sillon se huomaa mut.
- Mutta…, se tuijottaa hölmönä. - Ei saatana, sehän on Pekka!
Tämäpä tästä tietysti puuttui. Mun on pakko sanoo jotain. Jotain jotain.
- Joo. Terve terve. Mitäs… mitäs johtaja?
Tiina on vuorollaan pihalla: - Tunnetteks te toisenne? Mä en usko tätä!
- Pekka perkele! Pekka on Euroopan paras huoltamotyöntekijä. Paa housut jalkaas ja tuu ottaan ryyppy. Viru kankeeta! Tuu vaan! Ja avaa Tiina ikkuna niin tuulettuu nää hajut vähän.
- Kyllä mä taidan mennä kotiin.
- No ihan miten tykkäät. Tuuthan sä huomena töihin?


6.

Tää Pekka joutuu kävelemään kaheksan kilometriä kotiin. Matkalla tää oksentaa yheksän kertaa. Tää yrittää kymmenen kertaa soittaa sille tytölle. Yhdettätoista kertaa ei tule.

Siellä vastaa aina sen isä eli pomo ja joka antaa tälle Pekalle kymmenet potkut kun tää sönköttää jotain katkeraa laskuhumalaisen järjenjuoksulla. Se sanoo että ne haastaa mut oikeuteen raiskauksesta. No siitä ei mua ainakaan voida syyttää.

Ja tekis niin saatanasti mieli itkee. En tiiä perkele. En tiiä pystynkö ees runkkaamaan. Tai mitä väliä? Se tyttö oli sitä paitsi ihan dorka. Missikurssille menossa, vittujoo. Hullu seurakunta koko saatanan perhe. Mihin tää mut vie? Vai viekö mihinkään? Pitäiskö mun oppia tästä jotain? Inhimillisen elämän nelosdivisioonasta on vaan vitun vaikee nousta jos turpaan tulee joka matsissa. Mutta mitä väliä?

Sillon mä tajuan, että se hetki tuntuu todelta. Sillon mä tajuan, että mä olen elossa.

Ja on jotenkin puhdas olo.


7.

- Huomenta, ääni sanoo.
Mä vastaan äänelle ja tajuan että se on se naapurin kaheli mummo. Mitä se tähän aikaan valvoo?
- Kuinkas se Pekka niin huonolta näyttää. Oletko sinä itkeny? se kysyy. - No onhan niitä suruja nuoremmillakin.
Mä sanon vaan, että ei tässä mitään hätää. Mihkä hittoon ne avaimet joutu?
- No en sitten kysele enempää. Kuulepa Pekka, haluaisitko sinä tulla tänne meille, vaikka teetä juomaan? se kysyy. Mistä hitosta se mun nimen tietää. Ei mulla lue nimeä ees postiluukussa.
- No en oikeen tiiä, mä yritän kiertää ja olla kohtelias.
Se kysyy uudestaan: - Tule vaan. Nukuttaa sitten paremmin. Pannaan vähän konjakkia mukaan. Puhellaan mukavia ja syödään pitko puokkiin. On kuule ihan äsken leivottua.

Onko tää unta vai elämää? Tää Pekka ei voi kieltäytyä tollasesta kutsusta. Tuo mummo näkee miten rikkinäinen tää on, ja siks tän on mentävä. Jos mä kieltäydyn, voi olla että mä en tule enää ehjäks.

Tää menee. Ja voihan se olla että tää on kävelly järveen ja kuollu, ja tuo mummo on joku enkeli ja pelastaa tän Pekan taivaaseen. Pullataivaaseen. Ja jos ei oo ni mitä siitä. Sillä on varmaan ihan hyviä juttuja.